Sanomisen vapaus

Itselleni itsenäisyyspäivän ohjelma oli koskettava. Ei voi olla ajattelematta että presidentin puolison Jennin kädenjälki näkyi voimallisesti illan ohjelmasta. Tekstit sekä lauluin että puhutuin sanoin kertoivat että Suomessa on taitavia tunteen ja tunneilmaston tulkitsijoita. Se että näistä voi luoda tällaisen kokonaisuuden, on myös lahja, nämä on niitä Suomen jalokiviä.

Se että television välityksellä juhla saa monenlaisia muotoja, esim. ns. pukujuhlan ei oikeastaan nosta tunteita puolesta eikä vastaan. Tämä osa juhlasta on varmaan osalle kansasta merkityksellinen, hyvä niin. Tämä ei kuitenkaan koskaan voi peittää itsenäisyyden juhlaa allensa. Se, että nuori ei osaa sanoa mitä itsenäisyys hänelle merkitsee, kertoo paljon ajasta. Se kertoo kodin arvoista, kuinka tärkeänä tätä asiaa on kodissa pidetty. Se kertoo koulun ilmapiiristä, siitä mitä koulu kertoo itsenäisyydestä. Se kertoo vapaudesta kun voimme olla mitä mieltä vaan asiasta. Se kertoo oikeasti siitä että meillä on vaurautta olla jotain mieltä. Tällä tarkoitan, että kun hajotetaan paikkoja, mielenilmaisun kaapuun verhottuna, saadaan sakkolappu. Ei lähetetä vankileirille. Sekin on vapaan yhteiskunnan suoma oikeus.

Mistä se sitten kertoo että pitää purkaa energiaansa ei toivotulla tavalla. Yleensä se on merkki jonkin asteisesta pahasta olosta. Ollaan tyytymättömiä omiin aikaansaannoksiin, mielellään nähdään että kaikkeen on syy jossakin muussa kuin itsessä. Erikseen ovat ns. agitaattorit joille on tärkeätä saada johdattaa harkintaan pystymättömiä kaikenlaisiin tekoihin joita sitten kadutaan joko julkisesti tai ainakin mielessä. Ajattelen että ajattelun ja tekojen alinta ilmentymää on tarkoitukseton hajottaminen ja pahoinpiteleminen, siihen kykenee aika pienellä ä.o:llä. Myös heille on tämä vapaa suomi mahdollisuus.

Tapasin joitakin aikoja taaksepäin henkilön jota olen aina ihaillut. Ennen kaikkea hänen oivallisen kyvyn huomata asioita ja löytää asioista se oleellisen. Hänellä on taitava kyky sanoa nopeasti kommentteja kun minä vasta mietin sanomisen sisältöä. Yllättävää oli kun hän kertoi että tietää itsekin tämän kyvyn, ja kokee sen aika ajoin hankalaksi. Se antaa hänestä omasta mielestään hänestä vääränlaisen kuvan. Hän jopa toivoi että ei olisi niin nopea sanoissaan. Hänellä on vaikeuksia pidätellä itseään, ettei olisi ensimmäisenä lausumassa näkemyksiään.

Mietin, että monenlaiset asiat harmittavat ja kiukuttavat ihmisiä, monet ovat kyenneet harmistuksen pitämään aisoissa. On monen laista harmistusta mutta kyetä nähdä läheisessä jotain todella kaunista ja hienoa ja saada siitä itselle energiaa hyviin tekoihin on taitolaji. Tämä on tavoittelemisen arvoinen ominaisuus.

Näin joulun aikana kuulostelemme läheistemme toivomuksia. Mietimme, että tuo olisi kiva juttu, kun se sitten saadaan, niin sen hohto katoaa tosi nopeasti, voisi jopa sanoa liian nopeasti. Kun tulee ikää tietää että todelliset fiilingit tulevat muista asioista kuin tavaroista jotka nekin ovat joskus jopa mukavia.

Yksi itselleni mieluisa lahja on kirja. Kirjan vaikutus monesti on jopa vuosisatoja. Laulujen runot kertovat monesti syvälle menevää tunnetta. Tämä todisti itsenäisyyspäivän juhlaspektaakkeli. Tämä itsenäisyyspäivän juhla jäi lähtemättömästi mieleeni. Toivon kaikille ystävilleni ja läheisilleni sekä suomen koko kansalle että jokainen löytäisi merkityksensä tälle elämälle.

Toivotan siunattua ja rauhaisaa joulun aikaa teille jokaiselle.

Tapsa yrityskummi

MITÄ TULISI TEHDÄ?

Tämän päivän kysymys, mitä tulisi tehdä? monen ministerin mielessä, monen kuntapäättäjän mielessä, mutta myös, monen yrittäjän mielessä.

Koko asia kilpistyy yhteen asiaan RAHAAN.

Helpohko tapa on säästää. Leikataan kuluja. Ongelma vain on että, samalla saatetaan leikata kasvun avaimet. Voiko peruuttamista tapahtua hallitusti, eli siten kun on rakennettu. Peruutetaan samassa järjestyksessä kun on rakennettu.

Miten ja mistä tulisi aloittaa. Päätökset on tehty ylätasolla, eli hallituksessa, kunnanvaltuustoissa, ja toimeenpano elimissä, eli virkamiestasolla. Usein, kun on päätetty erilaisia asioita, päätös on koskenut erilaisia kansanryhmiä. Onko päätös koskenut jalkapalloilijoita, vai jalkapallofaneja, vai päättämään pyrkiviä ehdokkaita. Onko päätös koskenut kouluasioita, eli koululaisia ja heidän vanhempiaan, vai oikeasti päättämään pyrkineitä ehdokkaita.

Miksi päätökset ovat niin vaikeita. Peruuttaminen koskee aina viimekädessä henkilöitä ja ennen kaikkea päättäjiä jotka ovat luvanneet jotain, vaikka mandaattia luvata ei ole. Muuta kuin siinä tapauksessa että yhteiskunnalla on varaa siihen mitä on luvattu. Kun käydään erilaisia vaaleja, tullakseen valituksi ehdokkaan tulee vakuuttavasti luvata asioita. Sellainen edustaja joka sanoo että ajan asiaa, mutta se edellyttää että tällaisiin toiveisiin on varaa ei useinkaan tule valituksi.

Joku kirjoitti yleisönosastossa että kaupungin palkkalistoilla olevista puolet pois. Samassa lehdessä oli valitus että ei saada palvelua kun ei ole henkilöitä. Jokainen tietää että toiveiden välillä on melkoinen ristiriita.

Tällä hetkellä noin puolet henkilöistä eli työssäkäyvistä maksaa yhteiskunnan hyvinvoinnin laskun. Kun ottaa yritykset jotka oikeasti tuo sitä rahaa (vientituloja) joka pystyy ylläpitämään kasvua ja hyvinvointia ollaan oikeasti huolestuttavalla tasolla.

Taas käydään palkkaneuvotteluja, tuntuu että tosiasiat eivät yllä neuvottelukabinetteihin.

Eli olemme tosissamme huolissamme miten tämän meidän hyvinvoinnin käy.

Yrityskummit on henkilöryhmä joka aidosti kantaa huolta yritystemme menestymisestä. Yrityskummi toiminta on yrittäjälle maksutonta, mutta ylläpitääksemme tätä toimintaa me tarvitsemme tukea. Tämä tuki tulee varmasti takaisin yhteiskunnalle, kaksikymmenkertaisena kuten yksi ystävämme keskusteluissamme toivoi. Nyt vain täytyisi nähdä tämän toiminnan edullisuus. yli 1000 yrityskummi on yritystoiminnan kehittämisen vaalijoina.  Toiminta on yrittäjälle maksutonta mutta toiminnan ylläpitäminen hallitusti ei.

Haluaisin sanoa että tämän tukitoiminnan kautta syntyy ja säästyy niitä kaivattuja työpaikkoja, kuinka paljon, en tiedä lukua, mutta tiedän että useita kymmeniä ehkä satoja?.

Tapsan Tarinat

Tapsa

 

 

Tämä voisi olla mahdollisuus

Ajatuksia Vaasan Triangellin 10 vuosijuhlaan

(Triangeli on väline jolla autetaan nuoria ja vähän vanhempiakin uusille raiteille.)

Arvoisa ministeri, hyvät ystävät.

Kymmenen vuotta, ei ole pitkä aika, näin jälkikäteen,

kun ajattelee mopopoikaa joka odottaa ajokortti ikää, 1/2 vuotta on iäisyys.

Muistan kun jossain käytävällä tuolla kerroksilla leikattiin nauhaa Triangelin avaamisen merkiksi.

Odotukset olivat kovia, toiminnan ohjeistukset tuntuivat tällaiselta asiaan vihkiytymättömältä ”munkkilatinalta”, ainakin niissä työryhmissä joissa olin mukana, mutta Triangeli vain lähti käyntiin kiitos innokkaiden ja sitkeiden puurtajien.  Onneksi olkoon vaan teille kaikille.

Kaksikymmentä vuotta sitten oli jo nähtävissä että osa porukasta tulee syrjäytymään. Erilaisia toimenpiteitä olemme tehneet, ei ehkä riittävästi, virheitäkin on varmaan tehty, usein vaan on niin että sen virheen pystyy huomaan vasta jälkikäteen, se vaan kuuluu elämään.

Yrityselämä on yksi eikä varmaan vähäisin vaikuttava taho jota kautta tämän päivän nuori voi löytää tarkoituksen elämään.

Usein kuvittelemme että raha on avain monenlaisiin ongelmiin, se on hyvä apu mutta TIETO, on avain.  Vaikeus usein on mikä on relevanttia tietoa. Ja mikä on sellaista tietoa minkä voi muuttaa pääomaksi.  Tieto ei ole oppiarvo, tieto on keino ratkaista erilaisia asioita ja tilanteita. Tietoa on yksipuolisesti pidetty tutkintoon johtavana, ja siitä on tullut yhteiskunnan mantra. On paljon asioita joita pystyy tekemään ilman että siitä täytyy olla tutkinto. Jopa työelämässäkin.

Tämän päivän Suomessa tieto on kaikkien ulottuvilla. Kaikki se mikä estää tiedon ja sen hyödyntämisen oppimisen on huomisen iso ongelma. Siihen asiaan täytyisi löytää viisasten kivet.

Presidentti Niinistö julkisti työryhmänsä ajatuksia syrjäytymisen ehkäisemiseen, siellä oli paljon hyvää.  Kun lueskelin kommentteja asian tiimoilta tuli eittämättä mieleen monista niistä että monien mielestä ns. pienillä asioilla ei ole merkitystä, uskon kuitenkin vielä että NORSU SYÖDÄÄN edelleen paloina.

Näiden 50000 tuhannen osalta teemme jälkihoitoa jolla pystytään korjaamaan jo tapahtunutta, siellä on vielä paljon tehtävää ja mahdollisuuksia, tiedän että syrjäytyminen ei ole joku rajapyykki, se on olotila joka on mahdollista muuttaa, tosin en ole varma että on yhtä lukkoon lyötyä käsitettä että tämä on syrjäytymistä, tämä ei, joillekin syrjäytyminen ei toivottava elämäntilanne, toisille se on  normaalia elämää.

Suomen viisaat on lausunut ajatuksiaan Niinistön paperista.  Toisille se on keskiluokan hyssyttelyä, toiset näkee siinä mahdollisuuden. Toisten mielestä täytyisi puuttua rakenteisiin, miltä kuulostaisi, opelle lisää valtaa puuttua, yksityisyydensuojan purkua osittain, työmarkkinatoimintaan joustoa, näillä ajatuksilla saisimme jo puolet Suomen päättävää eliittiä takajaloilleen. Sanoisin niille jotka haluavat että puuttaan rakenteisiin sanoisivat miten ja mihin rakenteisiin. Se olisi jo paljon.

Hurskaita lupauksia, puheita, ja vähän tekoja. Nyt olisi tekojen aika, nyt olisi aika päättää.

Yrittäjän kommenttipuheenvuoro

1)     Yrittäjänä 4 vuosikymmentä

palkannut kymmeniä henkilöitä

2)      Mitä olisit valmismaksamaan itsellesi palkkaa.

jos sinä olisit palkkaamassa. Täytyy muistaa että tuotoksesi

tulisi pystyä myymäänkin

3)     Kuinka kauan olisit valmis tekemään palkatta työtä

-        itse tein n. 10 vuotta merkittävästi pienemmällä palkalla kun meillä

parhaiten pakattu.

4)     PK – yritykset tuottavat mm. Vaasan verotuloista 60%.

5)     Näillä tuloilla hoidetaan koulutusta, terveydenhuoltoa, jne

6)     Kysymys on pärjäämisestä,

 

Tapsan Tarinat

yritysmentori

 

Onko hyvinvointivaltio Eurooppalaisen elämäntavan uhka

Kesällä on ollut aikaa lukea monenlaisia kirjoituksia. Asiallisia ja kesälomalööppejä.

Hesarin kolumnisti kirjoitti, saako maahanmuuttaja nostaa kissan pöydälle. Erittäin hyvä kirjoitus. tuntuu vain erikoiselta että suomalaisille täytyy tulla muulta kertomaan, että suurin uhka on ALKOHOLI.

Kohta tulee luokituslaitos keromaan, että päättämättömyys on syy siihen kun AAA luokitus muuttuu.

Onko niin, kun hyvinvointi lisääntyy, ja olemme päässeet tietyn kynnyksen yli, niin se sitoo kädet tehdä epämiellyttäviä päätöksiä.

Onko laajapohjainen hallitus sittenkin liian monen erilaisen tavoitteen sumppu, eli se ei löydä yhteisiä esiintuloja joiden takana kaikki voisivat olla.

Suomessa on aina tiedetty, alkoholi ei tuo mitään hyvää. Joku sanoo verotuloja. Kun otetaan pois siitä aiheutuvat terveysmenot, niin taitaa olla kalliisti ostettuja veromarkkoja.

Sosiaaliturva joka on hyvä ja erinomainen asia on alannut sotimaan itseään vastaan. On monenlaisia tuloloukkuja. Ei kannattaisi mennä töihin kun kotona olemalla saa enemmän käteen erilaisten tukien kautta. Tämä ei ole henkilöiden syy jotka tällaiseen loukkuun ovat menneet. Järjestelmän tulisi muuttaa ja luopua liian monenkirjavasta tuliviidakosta.

Olemmeko kasvattaneet ns. työttömien sukupolvia jotka eivät ole edes oppineet mitä säännöllinen työ tarkoittaa. He ovat sopeutuneet kuluttamaan sen mitä luukulta saa. Suomella vaan ei ole varaa tällaisten ”elämäntapaintiaanien” armeijaan.

Jokaisesta ikäluokasta uhkaa syrjäytyä tietty prosentti nuoria. Yhteiskunnan keinot ovat samat kun ne olivat 30 vuotta sitten.

Esim. sosiaalisen työn työpaikkoja ei juurikaan auteta toimimaan, kun se ei tuo mukavia otsikoita. Esim. Vaasan Jupiterin työ taistelee jatkuvasti taloudellisesta toimeentulostaan. Asiakkaat kertovat Jupiterista erittäin positiivisia asioita. On saatu poikki huumesekoilut. Ollaan löydetty tie itsenäiseen elämään ja monia hienoja tarinoita. Tämä vaatii sinnikästä työtä. Tiedän ja uskon,  tähän työhön tulee olla kutsumus, ei sitä muuten jaksaisi. Voimia vaan, hienoon työhön.  Jos tiedät keinon miten tätä työtä voisi auttaa niin kerro se.

Kun yhteiskunnassa opitaan laskemaan, niin uskon että aikaisen vaikuttamisen työhön tullaan panostamaan huomattavasti enemmän kun nyt. Pitkällä janalla se tuo varmasti enemmän säästöjä kun osaamme arvatakaan.

Nyt ministeriöt sammuttavat pikkupaloja, mutta se on loputonta työtä. Katsoisin että sisäministerin tulisi ottaa rivakampi ote tähän työhön ja tehdä pidempiaikainen selvitymisstrategia joka sitten ihan oikeasti lähdettäisiin toteuttamaan.

 

Nyt on vuosia toitotettu että yrityksen tärkein tavoite on tehdä tuottoa sijoitetulle pääomalle. Tuntuu että tämä ahneuden laskentajärjestelmä ei tuo pitkällä aikavälillä sitä hyvää jota hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee. Pörssi on kuin ”tulitikkuaski” lapsen kädessä. Niin liukkaasti raha ei ole liikkunut koskaan kun se nyt liikkuu. Katsoisin että tulisi laatia laki joka estää vallattoman rahansiirron maasta, sen edellyttää jo yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen. Näyttää siltä että ihmisen ahneus on sitä luokkaa että erittäin fiksutkin henkilöt toimivat omaa yhteiskuntaa vastaan viemällä rahaansa veroparatiisi maihin. Jopa yhteiskunnan omat pääomat majoittuvat siellä, kuten olemme uutisista kuulleet.

Nyt olisi meidän ikäluokan aika tehdä ”talvisodan ihme”.

 Voisiko olla mielenkiintoista että yrityksiin luotaisiin sellaisia matalan tuottavuuden työpaikkoja. Nämä voisivat olla selkeästi tuettuja, ja samalla lailla kuin ympäristöasiat ajettiin kilpailuvalteiksi, tulisi tällainen toiminta ns. vihreäksi linjaksi, tai ehkä keltaiseksi linjaksi. Näihin tehtäisiin sertifikaatit eli ”iso 9999” tms.

Me olemme hyviä tunnistamaan ongelmia, mutta kun tulisi tehdä toimenpiteitä, niin siinä tämä yhteiskunta on ollut aika saamaton, ainakin viimeaikoina.

Suomi on liian pieni yhteiskunta jotta meillä olisi varaa tuhansiin pudokkaisiin.

Olen myös miettinyt mistä johtuu että mielenterveysasiat ovat yhä lisääntyvä juttu. Onko niin että olemme niin vauras yhteiskunta jossa varaa medikalisoida sellaisetkin jutut joissa olisi toisenlainen mukana eläminen, tuki aikuistumiseen jne. paikallaan.  Tulisiko jonkinlainen tukitoiminta ulottaa myös tällaisen nuoren vanhempiin. Tämä kirjoittelu eiole niitä vastaan jotka todella tarvitsevat apua. En muista aikaisemmilta ajoilta olisi ollut näin paljon ns. peräkammarinpoikia jotka elävät kotona ”itsetäyttyvän” jääkaapin vieressä.

 

Tapsan Tarinat

 

Hankkeesta toiminnaksi  - Yrityskummit vuonna 2020?

 

Reilut kolme vuotta sitten starttasi hanke nimeltään ”Toimivan yrityskummi – ja mentoriverkoston kehittäminen”. Hankkeen puuhamiehenä silloin, ja Suomen Yrityskummit ry:n aluekummina vielä nykyisinkin häärivä Tapani Vieri pysähtyi hetkeksi tekemään välitilinpäätöksen toiminnasta.

”Käännekohta oli matka Tampereelle tutustumaan paikalliseen yrityskummitoimintaan”, aloittaa Tapani. Paluumatkalle lähdettiin vakaan päätöksen kera: Vaasaankin on saatava kokopäivätoiminen yrityskummikoordinaattori. Asia eteni ensin verkkaisesti, kunnes keväällä 2009 Tapsa kutsui palaveriin Yrittäjien Tuula Töylin, alueen silloiset yrityskummit sekä Vasekin toimijat, joiden kanssa pidettiin kokous – ja sitten alkoikin tapahtua: koordinaattori aloitti hankkeessa 22.03.2010.

Nyt hanke alkaa olla loppuvaiheessa, mutta hyväksi todettu toiminta jatkuu osana Rannikko-Pohjanmaan Yrittäjien palvelutarjoomaa.

 

Miten odotukset ovat toteutuneet ja mitä aluekummi tuumii toiminnasta nyt?

”Case-määrien suhteen on mennyt paremmin kuin odotin, samoin toiminnan jäsentymisen. Meillä on loistava kummiporukka, he tekevät hyvää työtä ja ovat hyvin käytettävissä. Toivon, että jatkossa kummien välinen vuoropuhelu vielä paranee ja toiminta kehittyy, esimerkiksi uuden kanavamme Portaalin (mm. kummien oma keskustelupalsta) kautta. Toivon myös, että saamme uusia, innokkaita kummeja mukaan toimintaan.”

 

Yrityskummitoiminnan tulevaisuus näyttää Tapanin mielestä valoisalta, ja monenlaisia mahdollisuuksia sisällään pitävältä. Micro- ja alkaville yrittäjille tarvitaan jatkossakin tukea ja ajatusten pallottelijoita. Kummin ikä ei ole tärkein kriteeri, sillä mentorointi ei ole ikäkysymys, vaan lähinnä on kyse henkisen luottamuksen saavuttamisesta. Tärkeää on kyky kuunnella ja oivaltaa mitä puhuja haluaa sanoa: joku viisas on sanonut että luodessaan ihmisen Jumala loi hänelle kaksi korvaa ja vain yhden suun, koska kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen.

 

Entäs sitten yrityskummitoiminta vuonna 2020, miltä se näyttää?

Yrityskummitoiminnan kehittyminen riippuu myös tulevaisuudessa liike-elämän muutoksista.

ex pääministeri Esko Aho sanoi haastattelussa, että ”Suomen menestyminen riippuu kyvystä ottaa tietojenkäsittelyteknologia haltuun”.  Toiminta keskittyy yhä pienempiin erikoisosaamisiin ja kummille on tärkeä pysyä osaamisessaan ajan tasalla. Uskon, että yhä pienemmät yksiköt tulevat tarvitsemaan tukea viennin käynnistämisessä. Tämä asettaa meidät kummit vaativan paikan eteen: on ymmärrettävä tilanteita, joissa kummitettavan yritys painii. Monet alat erikoistuvat, jolloin yrityskummin tehtävä tulee olemaan haastava; on pystyttävä mm. oivaltamaan yrityksen ydintoiminnan vaatimukset.

 

Unelmani vuoteen 2020 mennessä olisi, että Yrityskummijärjestö olisi Suomen kattavin asiantuntijajärjestö liiketoiminnan vapaaehtoistoiminnan alueella. Toiminta olisi järjestäytynyt selkeästi maakuntakeskeiseksi ja ainakin maakuntien keskuskaupungeissa toimiviksi yksiköiksi.

Toivoisin, että toiminnassa olisi mukana riittävä määrä tekijöitä, joilla on sydämen palo auttaa kavereita kehittämään liiketoimintaansa keskusteluiden ja ideoiden kautta.

Toivoisin, että tämä toiminta nähdään valtakunnallisesti niin tärkeänä liiketoiminnan kehittämisen väylänä, että toimintamahdollisuuksista ei tarvitsisi keskustella edes rahoituksen osalta.

Toivoisin, että kaikki yritystä perustavat tai sellaista suunnittelevat saisivat hyvän yrityskummin kaveriksi ja tueksi.

Toivoisin, että yrityskummin ottaminen liittyisi yrityksen perustamisvaiheeseen yhtä automaattisesti kuin yrityksen rekisteröimisen tekeminen.

 

Näiden toiveiden kera toivottelen kaikille yrittäjille ja heidän tukijoilleen oikein hyvää kesää!

 

 

Artikkeli Y-Pressissä (Vaasan Yrittäjien jäsenlehti), haastattelija: Maija Aarnio

 

Yhteisöverosta ajatuksia

Kehysriihessä päätettiin laskea yhteisöveroa n. 4%. Tosin lopullinen päätös tulee vasta syksyllä kun päätetään budjettiraamit, prosentti voi vielä muuttua jonkin verran.

Päätös astuu voimaan 1.1.2014,  josta alkaen vasta aletaan laskea tuloksia. Varsinaisia tuloksia joihin tuo päätös vaikuttaa, tehdään siis vuonna 2014, ja verotuspäätökset tulevat voimaan vasta vuoden 2015 julkaistavissa veropäätöksissä mikäli oikein ymmärrän.

Luemme jatkuvasti tiedotusvälineistä, että yritykset saivat huiman verohelpotuksen 9 miljoonaa. Oikein jos toiminta on tuloksellista. Mutta ei tämän perusteella voi vielä tehdä investointipäätöksiä. Ne tulisi ensin tienata ne rahat joilla sitten tehdään niitä investointipäätöksiä. Ainakin tulisi olla perusteltu syy olettaa että tulosta tulee. Tällä hetkellä valitettavasti kaikki mittarit osoittavat muuta.

Tämän päivän lomautukset ja irtisanomiset tehdään ihan muulla perusteella kuin 2015 vahvistettavilla mahdollisilla tuloksilla. Tämän päivän henkilöstölisäykset eivät voi perustua 2015 vahvistettavaan tulokseen.

Toinen asia on että minkälaiset yritykset lomauttaa irtisanoo ja sopeuttaa toimintaansa. Pörssiyritykset, Metso, StoraEnso, Kemira, jne. Tulee vaan mieleen että onko Suomi liian pieni maa että sen talous kestää pörssirahan vilkasliikkeisyyden. Mikään poliittinen päätöksenteko ei ole koskaan niin notkeata kuin pörssiyritysten sopeuttamistahti vaatisi. Olisiko viisasta perustaa Suomen kansantalous siten että se sopeutetaan keskisuuren teollisuuden varaan. Ja se mitä pörssiyrityksistä saadaan, pidetään onnistuneena lisänä.  Ei ehkä relevantti ajatus mutta tulisiko siitä johdannainen josta syntyisi jotain mahdollista uutta.

Vastaus Urpilaisen ajatukseen ”Nyt on yritysten vuoro tehdä” ei ehkä ihan ajankohtainen vielä. Yritysten täytyy tienata ne rahat ensin.

 

Tapsan Tarinat

Tapsa

Eletään murroksessa?

Murros, tarkoittaa mm. muutosta olemassa olevaan. Se tahto, joka pyrkii saamaan aikaan muutosta olemassa olevaan, nimitetään usein johtamiseksi. Myös niin sanottu vastavoima eli muutosvastarinta on johdettua toimintaa. Miten nämä asiat useimmiten näkyvät yrityselämässä.

Tällä hetkellä ilmassa on niin paljon muuttuvia tekijöitä, että ennuste että tämä muutos on juuri se oikea, on pitkälle uskon asia. Kun asia on näin, niin hän joka nousee johtajaksi, ja mahdolliseksi tietäjäksi, tulee ansaita sellaista arvostusta ja hyväksyttyä karismaa, että nykypäivänä sellaisia henkilöitä on vähän.

Ainut luotettava tekijä on TIETO ja senkin osalta on hyvin tärkeää että se olisi pyrkimykseen nähden mahdollisimman oikeaa, sillä väärä tieto vie yhä syvempään siihen mistä murroksen kautta yritetään päästä eroon.

Mistä sitten tietää että onko tieto oikeaa vai väärää. Suomen taloushistoriassa on monta sellaista valintaa, jotka nykyisen tietämyksen mukaan olisi ollut viisasta jättää tekemättä.  Eli tieto onko se väärää tai oikeata on historian kirjoituksen paikka.

Tällä hetkellä pörssiyhtiöt ulkoistavat toimintojaan, vievät työtä sinne missä se on edullisempaa tehdä. Tämän hetken TIEDON perusteella se tuntuu perustellulta yrityksen kannalta. Itse uskon, että olisi erittäin kauaskatseista säilyttää osaaminen toimintojen kehittämisen syntysijoilla. Osaaminen on se pääoma TIETO joka säilyy, vaikka minkälaiset mullistukset pyyhkäisivät yli kaiken taloudellisen toiminnan.

Nyt vaaditaan johtamiselta erittäin tarkkaa vainua ja herkkyyttä, että oivaltavat muutoksen pienetkin ennusmerkit. Yhteiskunta odottaa että pienetkin pk-yritykset ponnistelevat siten, että löytävät väylät vientivetoiseen toimintaan. Näkisin, että nyt olisi viisasta kehittää sellaisia toimintamalleja jotka säilyttävät osaamisen omassa maassa, mutta veisi jalostettua tuotetta vientimarkkinoille. Miten se tehdään. Esimerkiksi, erilaisten monialaisten vientilaitosten kautta. Tässä toiminnassa tulisi olla ne tahot mukana jotka ennen kaikkea tästä hyötyy. Esimerkiksi yhteiskunta.

Suomi on liian pieni yhteiskunta että täältä löytyisi satoja hyviä markkinointimiehiä, olemme kouluttaneet vuosikymmeniä kamreerilähtöisiä varmistelijoita, ja insinöörejä jotka osaavat laittaa millin tuhannesosat paikalleen, meidän vienti on paljon lähetystöjen käsissä, eli lähetystöissä ovat vientivirkamiehet jotka tekevät tai eivät vientiponnisteluja, mutta nähtävästi se ei enää myy. Tai se ei myy riittävästi, että tämä hoivayhteiskunta, jota hyvinvointiyhteiskunnaksikin sanotaan, pärjäisi.

Meidän johtamisen koulutus on liian teoreettista että voisimme puhua huippujohtamisesta. Me arvostetaan enemmän kirjallisia tuotoksia, kuin loistavia oppimistuloksia.

Meidän tulisi pystyä verkostoitumaan maailman huippuyliopistojen kanssa ja sitä kautta imuroida sellaista osaamista jota emme omasta kokemuspohjasta voi oppia. Aina puhutaan ns. "maalaisjärjestä" eli Havukkaahon ajattelijasta. Se tieto ja ymmärrys on tärkeää, mutta se ei vaan riitä tässä klobaalissa kilpailutilanteessa.

On tärkeää että voimme katsoa esim. Pekka Himasen ajatuksista sen mikä on helposti muokattavissa ja käytettävissä. Myös Vaasan alueen energialähettiläs tyyppiset hankkeet tulisi nostaa tarkan analysoinnin kohteeksi. Tämä on se tie jolta löydämme sen TIEDON jota muokkaamalla omaan käyttöön sopivaksi voimme saavuttaa jotain joka on todella kilpailukykyistä.

Johtaminen on vaikea laji. Avoimella mielellä siitä löytyy kuitenkin se tapa toimia josta voimme parhaiten hyötyä. Meidän tulisi pystyä luottamaan toisiimme, ja arvostamaan toisiaamme. Yhteistyö on ainut mahdollisuus, muu toiminta murentaa mahdollisuuksiamme. Suhtaudun epäillen paikkalliseen sopimiseen, TES tulisi mahdollistaa sen, mutta suuret linjat täytyy tulla isommasta foorumista, muuten olemme sillä ikuisten lakkojen, laillisten ja laittomien tiellä ja se ei voi olla näin pienen maan etu.

Tapsantarinat

Tapsa

Onko Suomi valittajien ja marisijoiden maa.

Kun lukee lehtien yleisönosastoja, niin tulee mieleen että kyllä tämä sellainen valittajien ja marisijoiden maa on.

On todella vähän positiivista ja rakentavaa kirjoittelua. Onko niin, että kun joku kirjoittaa jotain positiivista niin se saa ei kiinnostavan leiman, vain negatiivinen on kirjoittamisen arvoista ja se saa sanasen arkun aukeamaan. Eiköhän oteta suunta uuteen ja päätetään että Suomi on Suomalainen. Se on innovatiivista ja energistä.

Itselläni on onni olla mukana yrityskummitoiminnassa. Tässä toiminnassa tapaa ihmisiä jotka useimmiten näkee mahdollisuuksia monessa sellaisessa paikassa jossa itse en niitä huomaa.

Kun sitten olemme hetken keskustelleet, avautuu ihan uusia maailma. Se tulee jotenkin yllättäen, aivan kuin joskus lapsena metsän keskellä samoillessani löysin kauniin niityn.  Siellä kukki jos minkälaiset kukkaset. Sellainen vaimea mutta määrätietoinen hyönteisten surina tuli korviin. Sellainen niityn tuoksu jonka sellaiset tietävät jotka ovat sellaisissa paikoissa olleet. Usein mietin, että mitenkä nämä kaikki kauniit kukkaset ovat tänne metsän keskelle löytäneet.

Tällaiset fiilingit kertovat siitä oikeasta elämästä, joka on eteenpäin pyrkivä. Usein ei välittömiä voittoja tavoitteleva, mutta kehitystä etsivä ja löytävä. Innovatiivinen!!!

On todella suurta kun joku viikkoja mielessä muhinut ongelma yhtäkkiä ratkeaakin. Tai joku asia joka on odottanut ratkaisua ja juuri se viimeinen tukki saadaan pois suman edestä että tiedon virta saa vapaasti virratta.

Tällaisessa tekemisen meininkiä sisältävässä toiminnassa on mukava kun saa olla mukana, pienenä osasena.

Tässä toiminnassa ei päällimmäisenä ole ajatus keneltä pois tai kenelle lisää, vaan se on kaikille toimintaan osallistuville lisää.

Toivon että vielä joskus näen sen päivän että kaikki elementit yrityksissä joustaa, ja pyrkii yhteiseen hyvään.

Aurinkoista kevättä, lämpöä odottaen.

yrityskummi Tapsa

Tuotekehityspanoksista ajatuksia                                                                17.03.2013

 

Nyt on talouden leikkauslistojen julkistamisen paikka. Tällä viikolla.

Mistä tulisi leikata. Opetuksesta, useimmat sanoo, ei missään tapauksessa, siinähän on meidän tulevaisuus. Terveydenhuollosta, no ei nyt siitä ainakaan, jätetäänkö vanhukset ja lapset hoitamatta. Sosiaalimenoista, no se on hyvinvointiyhteiskunnan murentamista. Byrokratiasta, jo sehän on selvää siitä voi leikata. Mistä muusta, no tietenkin yritystuista, nehän on aivan turhia.

Mietitään vähän byrokratiaa. Tämä sana kuvaa sitä verkostoa jolla asiat saadaan hoidettua. Eli byrokratia on menetelmiä ja tapoja sekä ihmisiä, jotka hoitavat meidän asioita. Otetaan esimerkiksi passi. Sen hoitaa polisiibyrokratia. Passin saa parhaassa tapauksessa jopa samana päivänä. Vähennettäisiinkö byrokratiaa, että sen saisi esim. kuukaudessa. Joutaahan kaikki nyt odottamaan kuukauden passia?

Toinen esimerkki voisi olla Kulttuurista, tai urheilusta. Leikataan sieltä byrokratiaa. Mitenkä ne kymmenet tuhannet jotka harrastaa näitä suhtautuisi siihen että esityksiä olisi vain kerran kuukaudessa, tai olisi määrävuodet kuin tukia saisi palloilu tai yleisurheilu. Eli se tarkoitta aina, että sellainen asia jota olemme pitäneet itsestään selvänä, ei toimikaan kuin ennen.

Samoin yritystuet, jos otetaan esimerkiksi kehittämistukia pois, niin usein sellaiset pellepelottomat jotka keksivät juttuja ei saisikaan keksintöjään edelleen kehittämisen kohteeksi. Inhottava tässä kehitystyössä on se, ettei koskaan tiedä tuleeko tästä tuotteesta se menestystuote. Kaikkihan mielellään tekisi sellaisia, mutta se ei vaan toimi niin. Voi olla että kolmas tai kymmenes kehitysversio on toimiva, se tarvitsee tukea joka on tällaisen yhteiskunnan kannalta äärettömän tärkeää. Emme pärjää enää bulkkituotteissa, nyt täytyy luoda uutta uudenlaista ajattelua, se vaatii panostusta. Panostuksen hedelmiä nauttii myös yhteiskunta jolla tuotetaan välttämättömiä palveluita, eli silloin on tärkeää että yhteiskunta panostaa tukien muodossa myös tälle alueelle. Onko tällä alueella byrokratiaa, no se onkin jo toisen jutun aihe.

On tärkeää muistaa ja ymmärtää, että se työ tai toimi, jota tänään hoidat, ei hoidukaan enää kymmenen vuoden kuluttua niin, jopa kokonaiset toimialat katoavat, hyvä esimerkki on graafinen teollisuus, vain noin 20% toiminnasta on suunnilleen samanlaista kuin 20 vuotta sitten, kokonaiset ammattikunnat ovat kadonneet. Muutos on ainut varma asia tulevaisuudessa, sille on pakko panostaa.

Tapsa

Erään mentoroinnin arviointi

Erään mentoroinnin loppuyhteenveto   

Olemme keskustelleet päämääristä, vahvuuksista ja heikkouksista. Myös olemme keskustelleet strategioista, uhkista ja mahdollisuuksista.

Olet ollut jo jonkin verran työelämässä. Tiedostat tehtäväkenttiä joita et halua tehdä. Tiedostat omia vahvuuksiasi ja heikkouksia, mutta samalla olet päässyt kurkkaamaan maailmaan jossa odottavat mahdollisuudet ja uhkat. Siitä maailmasta evästykseksi muutama sana. 

Samalla kun opettelet tekniikoita johtamisen alueelta ja tulet tietämään ihmisten käyttäytymisen motoriikkaa ja reaktioita, on erittäin tärkeätä tiedostaa muutamia lainalaisuuksia.

Olimme millä tasolla hierarkiassa, meidän toiminnan tulos syntyy vain yhteistyössä toisen ihmisen kanssa. Tämä toinen ihminen on lihaa ja verta, hän tuntee voittamisen riemua, ja häviön katkeraa kalkkia. Meistä jokainen kykenee näyttelemään jonkin aikaa, ei tunnu missään. Kokemuksesta tiedän, ”aina tulee pää vetäjän käteen”.

Ei ole saneeraajaa, joka vain laittaa ihmisiä kilometritehtaalle. Samalla hän samalla murtaa aina palan, omasta ihmisyydestään. Tämäkin on voimavara joka kuluu. Tämä ei tarkoita sitä, ettei tällaistakin joudu tekemään, se on joskus välttämätöntä, yrityksen selviämiseksi. Kysymys kuuluu miten se tehdään? Sen opettelemiseen koulujärjestelmä ei paljon eväitä anna. Yksi kantava ajatus on, se on kirjoitettu jo 2000v sitten. ”Mitä toivot tehtävän itsellesi, tee se lähimmäisellesi”.

Siis kysymys kuuluu miten se tehdään? 

Ihmisten ja toimintojen johtaminen on mielenkiintoista ja haastavaa. Tärkeää on tiedostaa se, että aina tavalla tai toisella se tehdään toisten ihmisten kanssa. On tärkeää muistaa, että dynamiikkaa syntyy vain, kun on molemmat +/-, jos yrität poistaa toisen, niin se korvautuu aika nopeaan, aiheutat vain itsellesi ongelmia.  Parempi tapa on selvittää mistä oikeasti ”kenkä puristaa”. Joskus näkee ihmisiä, jotka ovat lähellä korvaamattomuuden rajaa. Tämä on varallinen tila, se ei säästä itseä, eikä toisia. Kun tuntuun että kaikki on minusta kiinni, niin vaatimukset kovenevat toisia kohtaan, ja saavat joskus kohtuuttomia muotoja. On tärkeää muistaa, kun tulee ajatuksia tiukoista vaatimuksista toisia kohtaan, on se viesti joko omasta väsymisestä, tai omasta laiskuudesta selvittää asioita etukäteen. Mitä paremmin olet valmistautunut, mitä paremmin osaat toimialasi asiat ja toiminnat, sen rauhallisemmin voit toimia. Ja sen parempaa tulosta teet. Kaikki joutuu joskus sellaisen asian eteen, ettei tiedä, silloin auttaa parhaiten viesti on, en tiedä. Otan selvää siihen ja siihen mennessä.

Toiminnoissa tulee joskus eteen tilanteita jossa joudut väärinkäytösten kohteeksi. Älä alennu siihen tapaan toimia. Tee tilanne arvio ja mieti, miten toimit. Tarkka analyysi omista toimistasi ja sen selvittäminen eteenpäin on oikea tapa. Jos se ei auta, on huomattavasti arvokkaampaa väistyä takavasemmalle kun lähteä samoilla keinoin hankkimaan oikeutusta. Tällainen organisaatio ei ole sinun arvoisesi. On virhe arvio, että vain epärehellisyys, tai pahan aiheuttaminen, on tämän päivän toimintatapa. Olen pannut merkille, että väistäminen on tähän mennessä aina ollut pitkällä tähtäyksellä paras tapa, vaikka tilanteessa se aiheuttaa kalkin juontia.

Joudumme tilanteisiin jolloin olemme rekrytoimassa henkilöä. Isoissa organisaatioissa sen tekevät ammattilaiset. Valinta kuitenkin usein on meidän tehtävä. Mitä mielestäni tulisi arvioida. On helppo arvioida koulutusta, ja teknistä osaamista. Kokemukseni tänä päivänä, on huomattavasti tärkeämpää selvittää kyky toimia ryhmässä. Tähän tarvitaan arvio ryhmän sisäisestä kulttuurista. Ryhmän toiminnan ylittävä osaaminen on riski, samoin kuin alittava. Usein ryhmässä rakentava on keskimääräistä parempi paras vaihtoehto. Hän kohottaa koko ryhmän osaamista mutta ei aiheuta konflikteja.

Tämän päivän tärkein ammattitaito, on uuden oppimisen taito, ilman tällaista ammattitaitoa ei markkinoilla pärjää, se on parasta ammattiosaamista. Osaaminen vanhenee todella nopeaan tänä päivänä, eli se vanha tapa arvioida ammattitaitoa ei enää toimi. Toinen tärkeä taito on ryhmässä toimimisen taito, se on välttämätöntä. Kolmanneksi tärkeä on verkoston hankintakyky. Kun omistaa hyvän sekä sosiaalisen että ammatillisen verkoston on paljon saavuttanut. Se auttaa, kun on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

                      Tässä vielä pieni runo sinulle evääksi, matkan varrelle.

ÄLÄ LUOVU

Kun asiat ei luista, niin joskus käy,

kun mäen, jota kapuat, huippua ei näy,

kun taskut on tyhjät ja anot lainaa,

kun huoli mielesi maahan painaa,

ja hymyn sijasta ei huokausta voi estää,

lepää hiukan  - ja koeta kestää.

 

Usein elämä mutkia matkaan tuo,

sen se meidän kaikkien oppia suo,

epäonni monesti meitä kohtaa,

vaik´ annos sisua onneen oi voinut johtaa,

Älä luovu vaikkei vauhti päätä huimaa,

Kerrankos kohtalo koettelee tuimaa.

 

Lähempänä onni usein on kuin arvaa,

silloin kuin matka ei käy myötäkarvaa.

Usein kulkija antaa myöden

kätensä maalin viereen lyöden,

ja tajuten liian myöhään vasta,

että turhaan oli luopunut ponnistamasta

 

Epäonnikin on onnea, nurin käännettyä vain –

synkkien pilvien yllä taivas on kirkkain,

Koskaan et tiedä onko matkaa paljon vai vähän,

Yht´äkkiä huomaat: se päättyikin tähän.

Pure siis hammasta, kun vaikeaa on,

Äläkä luovu, vaikka ois tilanne mahdoton.

 

Tässä tätä haastetta on elämän varrelle.

Siunausta elämällesi nyt ja tulevaisuudessa.

 

Tapsa

mentorisi

MIKSI NUORET JA TYÖTILAISUUDET EIVÄT KOHTAA?

Meillä on maailman ykkösiä peruskoululaisia. Siis siihen asti voisi olettaa että asiat on jotenkin hallinnassa. Vai onko? Peruskoulusta valmistutaan 15-16 vuotiaina.

Jonkun verran koulusysteemiä seuranneena olen pannut merkille että peruskoulun suurin osa selvittää kohtuullisesti, mutta toisenasteen koulutuksessa jo tulee selvä hajonta. Motivaatiota on hienosti – tai sitä ei ole ollenkaan. Tältä janalta löytyy nuoremme.

Mitä oleellista tapahtuu opiskelussa tässä kohtaan. Opiskelu muuttuu yhä enemmän oma-aloitteisuutta vaativaksi. Nuoret tulevat ikään jolloin moni fyysinen ominaisuus muuttuu. Odotukset lisääntyvät oman vastuun ottamisen suuntaan. Identiteetin kehittyminen haastavaa.  Auktoriteetit ärsyttävät.

Mistä johtuu että nuoremme eivät osaa tai pysty ottamaan vastuuta omasta pärjäämisestä? Koulu koetaan viihtymönä – rasitteena. Ei ymmärretä, että se valmistaa työmarkkinoiden kilpailuun. Puhutaan että työpaikat ovat lujassa, niin ne ovatkin, ja niiden täytyy olla, koska kilpailu tilauksista on kovaa.

Mitä sitten koulu, nimenomaan toisen asteen koulutus voisi tehdä. Lisäisin oppiainetta joka antaa valmiuksia elämää varten. Ei ole suurta merkitystä sillä osaatko laittaa verbit oikeisiin kohtiin lausetta, tai osaatko sijoittaa differentiaalit oikein jos sinulla ei ole elämisen taitoa työyhteisössä. Nekin ovat tärkeitä, mutta elämässä tarvitaan muitakin taitoja.

Mikä sitten voisi olla kodin rooli. Tukea (joskus?) nuorta, joka saattaa olla hankalakin. Miten se tehdään, ei varmaan ole yhtä tapaa. Vanhemmat jotka auttavat nuoriaan elämän kynnyksellä, ovat aivan ehdottoman tärkeitä lenkkejä nuoren tulevaisuuden varmistajia. Vanhemmalla on vastuu nuorista, oli elämäntilanne miten hankala hyvänsä. Aina löytyy jokin keino mennä eteenpäin. Tällä tavalla voimme välttää isoja ongelmia tulevaisuudessa. Oma keino oli olla lähellä, käytettävissä kun apua tarvitaan. Silloinkin kun olemisesta ja tukemisesta ei jaettu ”kunniakirjoja”.

Mikä sitten on työnantajan vastuu. Tänä päivänä yhä tärkeämmäksi on tullut, työyhteisön johtaminen. Ennen sanottiin sellainen työmaa kuin johtaja. Kun koskaan ei kuule palautetta, kannustavaa, korjaavaa, tai mitä muuta palautetta, ei voi paljon vaatia työyhteisön hengeltä ja viihtyvyydeltä. Sanotaan että työssä tulee viihtyä, se ei ole koko totuus, työpaikalla ollaan työssä, ja se ei ole aina viihtyisää. Tämä ei vaan onnistu, että tehdään hallinnollisia päätöksiä, eikä keskustella, sillä pilataan työyhteisö. Yrityselämä ei tule koskaan enää olemaan helposti ennustettavaa, siihen on vai sopeuduttava. Jos yritysjohtaja ei pysty ohjaamaan yritystään kannattavaksi se on tuhon tie, se vaatii monesti ikäviä päätöksiä, ne vain on tehtävä. Täytyy juosta pysyäkseen paikalla, kuten sanotaan.

Tämä edellyttää myös työntekijöiltä tilannetajua. Jos emme tätä tajua, emme tule pärjäämään tämän hyvinvointiyhteiskunnan kanssa.  Joudumme oppimaan jatkuvasti uutta, sen ymmärtäminen on poistuvan ikäluokan ollut vaikea oppia. Vieläkin löytyy henkilöitä jotka eivät ole lähettäneet sähköpostia! Niiltä jotka eivät ole työelämässä sitä ei voi enää vaatia, mutta työelämässä mukana olevien tulisi tämän tapaiset asiat osata.

 Suomessa on hitaasti muuttuvia rakenteita, mm. ammattiyhdistysliike jolla ei ole ainakaan tähän mennessä ollut viimevuosina välttämätöntä muutosvoimaa. Vastustusvoima on sitäkin pontevampi. Tässä ei ole työnantajaleiri yhtään paremmin pärjännyt. Tilannetaju on molemmissa leireissä viime vuosisadalta. Samoin työttömyystuki rakenteet, ei voisi olla mahdollista, että on tässäkin taloudellisessa tilanteessa mahdollista, olla mieluummin työttömänä, kuin ottaa työ vastaan. Työn vastaanottaminen tulisi olla ensisijainen tulonhankkimistapa, työttömyystuki on luotu väliaikaiseksi selviytymiskeinoksi. Uskon että tähän löydettävissä ratkaisu jos se vaan päätetään.

Tiedän myös että elämme vahvaa työn rakennemuutosvaihetta, teollisuudesta on kadonnut 150000 työpaikkaa, onneksi palvelualalta on löytynyt uusia työpaikkoja. Seuraamme vahvasti työttömyyttä, mielestäni samaan aikaan tulisi julkaista työllisyysluvut. Työpaikat viimevuoden tammikuulta oli 2,4 milj. työpaikat tämän vuoden tammikuulta 2,4 milj. Tämä myös on tärkeä luku. Myös työmahdollisuudet eli vapaat työpaikat on tärkeä luku viimevuonna noin 60 tuhatta tänä vuonna noin 55 tuhatta.

Tämän perusteella myös tulee mieleen onko meidän koulutuksemme oikean suuntaista. Koulut taistelevat aloituspaikoista, tämä johtuu rahasta. On erittäin tärkeätä että tehdään yhteiskuntaa ja selviä trendejä palvelevia päätöksiä, eikä siltarumpupoliittisia populistipäätöksiä.

Oikeasti kaikki on vielä meidän käsissä, jos oikeasti haluamme, niin uskon että Suomen noin 260000 yrityksestä löytyy vielä tekemistä kaikille meidän työttömille, varsinkin nuorille. Pallo on teidän käsissä. Onko meillä valmiutta ottaa hommaan kiinni, oli se mitä hommaa vain, jopa pätkätöihin. Työpaikkoja tarvitaan, se on työllistäjien käsissä, yrityksen selviytymisestä tulee huolehtia, mutta nyt ei ole ahneuden aika!!!.

Tapsa

 

 

Mustasaari huolissaan kielellisistä oikeuksista

Mustasaaren kunnanhallituksen vastaus kuntarakennelain lausunnossa ottaa kantaa kielellisten oikeuksien turvaamiseksi.

Mielestäni tämä teksti tulisi kuulua ruotsin kielellisten oikeuksien turvaamisesta, mutta sehän on lainvastainen eli sellaista ei voi laittaa.

Ei suomenkielen oikeuksia tarvitse turvata, ne ovat turvattu jo perustuslaissa, samoin kun ruotsinkielenkin oikeudet.

Yli 40 vuosikymmentä liike- ja yhdistyselämässä mukana olleena en tunnista tuota uhkaa jota nyt niin tavattomasti pitää puolustaa. Ei ainakaan Mustasaaren eikä Vaasan kunnassa. Pohjalainen lehti uutisoi että Mustasaari ei haluaisi työssäkäyntialuetta kriteeriksi. Kriteeri tulisi olla KIELI. Ei ymmärrä, ei hyvinvointia turvata kielen perusteella. Kyllä se on vielä taloudellinen toimeliaisuus, ja sen mukanaan tuoma vauraus, joka luo mahdillisuudet.  

Tällaista olematonta reviiriajattelua on kyllä liikeellä mm. koulumaailmassa jossa suomenkielisiin kouluihin otettiin hajurako kun ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu siirrettiin Runsoriin.  Tällaisen kaikkia kiemuroita tietämättömänä näkisin että tällaisena aikana voimavarojen tuhlausta. Parhaassa tapauksessa pohjanmaan ruotsinkieliset menettävät päättäjäpaikat ja se on mielestäni tuhon tie. Osakeyhtiö, johonka pohjanmaan ruotsinkieliset menivät mukaan, on asetelmaltaan aika arveluttava. Jos pääkaupunkiseutu sanelee oppilaspaikkatarpeen, varsinkin kun mennään kohti hupenevia resursseja. ei näytä hyvältä, toivotaan kuitenkin parasta.

Tunnen osaajia molemmilta puolin, suorittaja ja vastuutasoilla on upeita henkilöitä joita tämä asetelma todellakin huolestuttaa. Jos olisimme olleet ”viksuja” kuten täälläpäin sanotaan, niin yhteinen koulu olisi ollut ehdottomasti paras vaihtoehto.  Siitä olisi todellakin syntynyt synergiaa ja vahvuutta.

No kouluelämä on yksi sektori, yrittäjyys, joka on sydäntäni lähellä, on toinen.  Muutama vuosi sitten kovan punnerruksen jälkeen saimme synnytettyä Rannikko-pohjanaan Yrittäjät r.y. joka on Suomen Yrittäjien aluejärjestö. Se saatiin toimimaan erittäin hyvin jos katsotaan tällaisen pienyrittäjän näkökulmasta. Mutta mitä on tapahtumassa. Ruotsinkielinen yrittäjäjärjestö on eroamassa Rannikko-pohjanaan Yrittäjistä. Taas on käsittääkseni kysymys jostain reviiriajattelusta. Kysyn vaan. ONKO TÄMÄ PAIKALLISEN YRITTÄJÄN ETU. Tekisi mieleni sanoa että taas menee pinnat eri laariin kuin näyttää olevan tarkoitus.

Kun keskustelen muualla päin Vaasan alueesta, niin tuntuu että Vaasa koetaan liian ruotsinkielisenä paikkana, lähinnä työmahdillisuuksien priorisoinnissa.  Kun keskustelen ruotsinkielisellä paikkakunnalla, Vaasa koetaan liian Suomenkielisenä paikkakuntana. Miten ihmeessä me saadaan tuo muuri joka tuntuu menevän tuossa Koivulahden Tuovilan ja Maalahden rajoilla murrettua. Lähes kaikki tuttavani jotka ovat uskaltautuneet ylittämään tuon muurin, ovat todenneet että ei se nyt niin vaikeata olekaan täällä elää. Ruotsinkelisiä oikeasti on aika vähän jotka eivät osaa yhtään Suomenkieltä. Tässä asiassa me suomenkieliset saisimme hävetä, minä mukaan lukien kielitaidottomuutta. Olen vain vuosien mittaan todennut, että jos on yhteinen tahtotila, niin tämä muuri ei ole todellinen. Muutama vuosi kun lisää kansainvälistytään, niin tuskin tätä ongelmaa enää ole.

Nyt vaan on se hetki kun jaetaan pelimerkit, jos blokkaamme itsemme ulos tällaisen marginaaliasian kautta, niin olen todella pahoillani.  Katsoin hiljattain dokumentin Jenkkilästä Detroitin kaupungista joka ei ymmärtänyt aikaansa, aika pahalta näytti. Olkaamme viisaampia tehkäämme yhteistyötä ja kaadetaan muurit vaikka se veisikin muutaman kunnanvaltuutetun, ja puheenjohtajan kokouspalkkiot. Valoisaa kesää odotellassa.

Tapsa

 

Johtaminen  -  osataanko sitä oikeasti?

Meille jotka 80-90 luvulla johtamisoppeja opiskelleena korostettiin erilaisten johtamistyylien oikeellisuutta seuraavalla ajatuksella, ennen oli jotain, mutta nyt tämäkin asia osataan jne.

Usein verrattiin entisaikojen ”patruuna” kulttuurin kapea-alaisuutta, näihin erilaisiin ”jotteihin” ja ”totteihin” ja japanilaisten LEAN systeemistä.

Nämä kaikki pyrki johtamaan asioita, ei niinkään ihmisiä, tai ihmiset olivat johtamisen välineitä kuten koneet ja erilaiset logistiset ratkaisut.

Tänään johtajalta odotetaan lujaa tahtoa, ennakkoluulottomuutta, muutoskykyä, empaattisuutta ja itsensä hillitsemiskykyisyyttä.

Tällaista superihmistä saakin hakea kun koulutus tähtää numeroilla ja projekteilla johtamiseen. Koulutuksen loistavia esimerkkejä ovat esim. lääkärit. Ei tarvitse montaakaan sanaa siihen suuntaan sanoa niin, tulee kymmeniä esimerkkejä, kuinka kysymyksiin ei tule vastauksia, jos vastataan, niin ei se vastaus ole ymmärrettävässä muodossa jos se yleensä on kysymykseen vastaus. En kuitenkaan halua leimata koko lääkärikuntaa koska aina joukossa on upeita henkilöitä joiden luo kaikkia asiakkaat haluaisivat mennä.

Väkisinkin tulee mieleen entisajan ”patruunat” tai ainakin osa heistä. He näkivät, on tärkeää että keskeinen voimavara työntekijä, voi hyvin. Hyvä esimerkki on Tervakosken patruuna Walden.  Hän järjesti koulut, tarhat, asunnot, vapaa-ajanvieton, terveydenhoidon työntekijöilleen jne. varmaan on muitakin esimerkkejä.

Nyt yhteiskunta järjestää nämä kaikki, silloin ihmiset olivat ylpeitä että meidän tehtaalla nämä kaikki on järjestyksessä, tiedän tämän, olen kuullut joitakin, jotka ovat eläneet tässä pienoisyhteiskunnassa mukana. Olemmeko nyt ylpeitä että meidän yhteiskunta järjestää nämä kaikki. Kun kuuntelee mitä ollaan mieltä, niin kovin on erilaiset äänen painot. Ainakin valittajat ovat kovasti äänessä. Useimmiten valitukset eivät sisällä ehdotusta miten asian tulisi olla että se olisi hyvin.

Mutta asiaan, johtaminen on vaativa laji. Johtamisestahan on tullut aika monimutkaista. Waldenin aikana päätöksenteko oli nopeaa. Johtokunnan enemmistö oli paikalla kun patruuna istui pöydän ääreen.  Tänään muutoksestahan on tullut sellainen mantra, että se vain takaisi jatkuvuuden, saneerauksesta on tullut lähes ainut työkalu, jota nämä nykypäivän huippujohtajat osaavat käyttää. Valdenin aikana tutkittiin vaihtoehtoisia menetelmiä, saatettiin joka hallitusti vaihtaa tuotannonalaakin.

Kysyn itseltäni, onko Suomi liian pieni yksikkö esim. pörssin kautta kaaosteorioiden hallittavaksi. Olisiko meillä esim. Matti Vanhasen edustaman perheyrittäjyyden kautta paremmin mahdollisuuksia pärjätä globaalissa kilpailussa, voisiko meidän tuotanto ylläpitää ketterämpää innovointia.

Parlamentaarikko Kyösti Karjula jossain tulevaisuus seminaarissa käytti termiä, ”niukkuus luo luovuutta”. Olisiko hyvä että suostuisimme pieneen niukkuuteen jos sitä kautta saisimme sen perinteisen Suomalaisen luovuuden liikenteeseen.

Mitä se sitten voisi olla. Nyt TEKES rahat noin 500 miljoonaa euroa jaetaan suurimmaksi osaksi meidän suurteollisuudelle, jolla olisi varaa itse rahoittaa tuotekehityksensä. Suurteollisuus on ketterä, kun täytyy siirtää tuotantoa halvempien tuotantokustannusten maihin. Me tarvitsemme myös suurempaa teollisuutta, en suinkaan puhu sitä vastaan. Teidän alihankintaketjun merkityksen alueellisena työllistäjänä.  Yhdessä suurteollisuuden kanssa, he kykenevät suurienkin tilausten tuottamiseen. Mutta voisiko ketteryys olla muutakin kuin laihduttamista. Olisiko viimeistään nyt aika miettiä, mitä muuta tällä voimavaralla voi tehdä kuin laittaa kilometritehtaalle. Toki se vaatisi myös toiselta puolen ketteryyttä, ainakin kun puhutaan ”saavutetuista eduista”. Joskus vaan on viisasta tyytyä vähempään ennen kuin katastrofin kautta siihen on pakko tyytyä.

Kun tarvittaisiin ketteryyttä tehdä uusia avauksia aloilla, jotka eivät ole vielä sijoittajien kohteita. Siihen useimmiten tarvitaan pk-yrittäjyyttä. Voisi jopa sanoa micro-yrittäjyyttä. Näiden yritysten johtamiseen on yksi parhaista johtamismalleista ”patruunajohtajuus” ns. edestä johtaminen. Esimerkiksi, energian hyötysuhteen tehostaminen, koulujärjestelmän tuotteistaminen, joukkoliikenteen tehostaminen, kunnallisen toiminnan tuotteistaminen, erityisesti ”kaavoitus”,  eli innovointia, muutamia esimerkkejä luetellakseni, että voisimme säilyttää työpaikat Suomessa.  

Tapsa Vieri

 

 

Hyvä tutkimus!

Luin tuossa tutkimusraportin jonka on tuottanut Pohjanmaan yrityskummi Kirsti Melin, ja toinen tutkija on Kristian Melin.
Tutkimuksen otsikko on Yrittäjyys maahanmuuttajien integroitumisen keinona Pohjanmaalla Aalto-yliopiston julkaisusarja Grossover 24/2012.
 
Pohjanmaallehan on tullut enenevässä määrin jo 1980-luvulta lähtien eri tavoin maahanmuuttajia, on pakolaisia, on turvapaikan hakijoita ja työperäisiä maahanmuuttajia.
Eräitä mielenkiintoisia huomioita tutkimus herättää. Ensinnäkin kovin paljon eroja perusväestön yrittäjyyteen ei juuri ole, ehkä hivenen korostuu pidemmät työpäivät joka on edellytyksenä että yritys menestyy. Mutta samankaltaisia vaikeuksia suunnilleen samalla lailla asemoituna on molemmissa ryhmissä. Viranomaisyhteistyö on osalle yrittäjiä vaikeata mutta taas toisille se ei tuota minkäänlaista vaikeutta.

Yksi merkittävä asia tuli esiin mm. kielitaidon osalta. Ruotsinkielisiin kuntiin asemoituneita ja sen mukaan ruotsinkielen oppineita henkilöitä kohtasi yrityselämässä kielitaito vaikeus, kun he halusivat laajentaa yritystoimintaa tuli ongelmaksi suomenkielen osaamattomuus. Tämä mielestäni on astetta haasteellisempaa vaikeutta, kun syntyperäisten suomenruotsalaisten yritystoiminnan laajentaminen, suomenkieliselle alueelle. Kantaväestön kynnys ei ole kovin merkittävä ylitettäväksi kun puhutaan yritystoiminnasta, politiikassa asia onkin toisenlainen.
 
Toinen merkittävä asia joka tuli tutkimuksessa esiin oli että integroituminen yhteiskuntaan itsenäisenä ja omavaraisena veroja maksavana yhtiönä/henkilöinä oli yllättävän nopeaa, jopa kolmessa vuodessa ollaan omillaan toimeen tulevia. Tässä tapauksessa tutkimustulos antaa erilaisen kuvan, kuin julkisuudessa usein väitetty, yhteiskunnan varoilla elävistä henkilöistä.
Tämä on mielestäni erittäin merkittävä asia, joka ei juuri tule tiedotusvälineissä esille, toivoisinkin, että tämä tutkimus nostettaisiin julkisuuteen, se selventäisi paljon maahanmuuttajan asemaa yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.
 
Maahanmuuttajat ovat ikärakenteeltaan sopiva, kun ajattelee yrittäjyyden haasteeseen vastaamista, tutkimuksen mukaan noin 70% aloittaneista menestyi suhteellisen hyvin. Vain marginaali koki yrittäjyyden raskaaksi, joskin sielläkin yrittäjyyden turvaama työpaikka oli tärkeä.
 
Tässä on ihan mainio mahdollisuus suomen yrittäjyyden kehittämiseen kansainväliseen suuntaan verkostot ovat sisäsyntyisiä, niiden hyödyntämiseen varmaan täytyy kehittää koulutusmenetelmiä. Hieno tutkimus.
 
Tapsa Vieri