MIKSI NUORET JA TYÖTILAISUUDET EIVÄT KOHTAA?

Meillä on maailman ykkösiä peruskoululaisia. Siis siihen asti voisi olettaa että asiat on jotenkin hallinnassa. Vai onko? Peruskoulusta valmistutaan 15-16 vuotiaina.

Jonkun verran koulusysteemiä seuranneena olen pannut merkille että peruskoulun suurin osa selvittää kohtuullisesti, mutta toisenasteen koulutuksessa jo tulee selvä hajonta. Motivaatiota on hienosti – tai sitä ei ole ollenkaan. Tältä janalta löytyy nuoremme.

Mitä oleellista tapahtuu opiskelussa tässä kohtaan. Opiskelu muuttuu yhä enemmän oma-aloitteisuutta vaativaksi. Nuoret tulevat ikään jolloin moni fyysinen ominaisuus muuttuu. Odotukset lisääntyvät oman vastuun ottamisen suuntaan. Identiteetin kehittyminen haastavaa.  Auktoriteetit ärsyttävät.

Mistä johtuu että nuoremme eivät osaa tai pysty ottamaan vastuuta omasta pärjäämisestä? Koulu koetaan viihtymönä – rasitteena. Ei ymmärretä, että se valmistaa työmarkkinoiden kilpailuun. Puhutaan että työpaikat ovat lujassa, niin ne ovatkin, ja niiden täytyy olla, koska kilpailu tilauksista on kovaa.

Mitä sitten koulu, nimenomaan toisen asteen koulutus voisi tehdä. Lisäisin oppiainetta joka antaa valmiuksia elämää varten. Ei ole suurta merkitystä sillä osaatko laittaa verbit oikeisiin kohtiin lausetta, tai osaatko sijoittaa differentiaalit oikein jos sinulla ei ole elämisen taitoa työyhteisössä. Nekin ovat tärkeitä, mutta elämässä tarvitaan muitakin taitoja.

Mikä sitten voisi olla kodin rooli. Tukea (joskus?) nuorta, joka saattaa olla hankalakin. Miten se tehdään, ei varmaan ole yhtä tapaa. Vanhemmat jotka auttavat nuoriaan elämän kynnyksellä, ovat aivan ehdottoman tärkeitä lenkkejä nuoren tulevaisuuden varmistajia. Vanhemmalla on vastuu nuorista, oli elämäntilanne miten hankala hyvänsä. Aina löytyy jokin keino mennä eteenpäin. Tällä tavalla voimme välttää isoja ongelmia tulevaisuudessa. Oma keino oli olla lähellä, käytettävissä kun apua tarvitaan. Silloinkin kun olemisesta ja tukemisesta ei jaettu ”kunniakirjoja”.

Mikä sitten on työnantajan vastuu. Tänä päivänä yhä tärkeämmäksi on tullut, työyhteisön johtaminen. Ennen sanottiin sellainen työmaa kuin johtaja. Kun koskaan ei kuule palautetta, kannustavaa, korjaavaa, tai mitä muuta palautetta, ei voi paljon vaatia työyhteisön hengeltä ja viihtyvyydeltä. Sanotaan että työssä tulee viihtyä, se ei ole koko totuus, työpaikalla ollaan työssä, ja se ei ole aina viihtyisää. Tämä ei vaan onnistu, että tehdään hallinnollisia päätöksiä, eikä keskustella, sillä pilataan työyhteisö. Yrityselämä ei tule koskaan enää olemaan helposti ennustettavaa, siihen on vai sopeuduttava. Jos yritysjohtaja ei pysty ohjaamaan yritystään kannattavaksi se on tuhon tie, se vaatii monesti ikäviä päätöksiä, ne vain on tehtävä. Täytyy juosta pysyäkseen paikalla, kuten sanotaan.

Tämä edellyttää myös työntekijöiltä tilannetajua. Jos emme tätä tajua, emme tule pärjäämään tämän hyvinvointiyhteiskunnan kanssa.  Joudumme oppimaan jatkuvasti uutta, sen ymmärtäminen on poistuvan ikäluokan ollut vaikea oppia. Vieläkin löytyy henkilöitä jotka eivät ole lähettäneet sähköpostia! Niiltä jotka eivät ole työelämässä sitä ei voi enää vaatia, mutta työelämässä mukana olevien tulisi tämän tapaiset asiat osata.

 Suomessa on hitaasti muuttuvia rakenteita, mm. ammattiyhdistysliike jolla ei ole ainakaan tähän mennessä ollut viimevuosina välttämätöntä muutosvoimaa. Vastustusvoima on sitäkin pontevampi. Tässä ei ole työnantajaleiri yhtään paremmin pärjännyt. Tilannetaju on molemmissa leireissä viime vuosisadalta. Samoin työttömyystuki rakenteet, ei voisi olla mahdollista, että on tässäkin taloudellisessa tilanteessa mahdollista, olla mieluummin työttömänä, kuin ottaa työ vastaan. Työn vastaanottaminen tulisi olla ensisijainen tulonhankkimistapa, työttömyystuki on luotu väliaikaiseksi selviytymiskeinoksi. Uskon että tähän löydettävissä ratkaisu jos se vaan päätetään.

Tiedän myös että elämme vahvaa työn rakennemuutosvaihetta, teollisuudesta on kadonnut 150000 työpaikkaa, onneksi palvelualalta on löytynyt uusia työpaikkoja. Seuraamme vahvasti työttömyyttä, mielestäni samaan aikaan tulisi julkaista työllisyysluvut. Työpaikat viimevuoden tammikuulta oli 2,4 milj. työpaikat tämän vuoden tammikuulta 2,4 milj. Tämä myös on tärkeä luku. Myös työmahdollisuudet eli vapaat työpaikat on tärkeä luku viimevuonna noin 60 tuhatta tänä vuonna noin 55 tuhatta.

Tämän perusteella myös tulee mieleen onko meidän koulutuksemme oikean suuntaista. Koulut taistelevat aloituspaikoista, tämä johtuu rahasta. On erittäin tärkeätä että tehdään yhteiskuntaa ja selviä trendejä palvelevia päätöksiä, eikä siltarumpupoliittisia populistipäätöksiä.

Oikeasti kaikki on vielä meidän käsissä, jos oikeasti haluamme, niin uskon että Suomen noin 260000 yrityksestä löytyy vielä tekemistä kaikille meidän työttömille, varsinkin nuorille. Pallo on teidän käsissä. Onko meillä valmiutta ottaa hommaan kiinni, oli se mitä hommaa vain, jopa pätkätöihin. Työpaikkoja tarvitaan, se on työllistäjien käsissä, yrityksen selviytymisestä tulee huolehtia, mutta nyt ei ole ahneuden aika!!!.

Tapsa