Johtaminen  -  osataanko sitä oikeasti?

Meille jotka 80-90 luvulla johtamisoppeja opiskelleena korostettiin erilaisten johtamistyylien oikeellisuutta seuraavalla ajatuksella, ennen oli jotain, mutta nyt tämäkin asia osataan jne.

Usein verrattiin entisaikojen ”patruuna” kulttuurin kapea-alaisuutta, näihin erilaisiin ”jotteihin” ja ”totteihin” ja japanilaisten LEAN systeemistä.

Nämä kaikki pyrki johtamaan asioita, ei niinkään ihmisiä, tai ihmiset olivat johtamisen välineitä kuten koneet ja erilaiset logistiset ratkaisut.

Tänään johtajalta odotetaan lujaa tahtoa, ennakkoluulottomuutta, muutoskykyä, empaattisuutta ja itsensä hillitsemiskykyisyyttä.

Tällaista superihmistä saakin hakea kun koulutus tähtää numeroilla ja projekteilla johtamiseen. Koulutuksen loistavia esimerkkejä ovat esim. lääkärit. Ei tarvitse montaakaan sanaa siihen suuntaan sanoa niin, tulee kymmeniä esimerkkejä, kuinka kysymyksiin ei tule vastauksia, jos vastataan, niin ei se vastaus ole ymmärrettävässä muodossa jos se yleensä on kysymykseen vastaus. En kuitenkaan halua leimata koko lääkärikuntaa koska aina joukossa on upeita henkilöitä joiden luo kaikkia asiakkaat haluaisivat mennä.

Väkisinkin tulee mieleen entisajan ”patruunat” tai ainakin osa heistä. He näkivät, on tärkeää että keskeinen voimavara työntekijä, voi hyvin. Hyvä esimerkki on Tervakosken patruuna Walden.  Hän järjesti koulut, tarhat, asunnot, vapaa-ajanvieton, terveydenhoidon työntekijöilleen jne. varmaan on muitakin esimerkkejä.

Nyt yhteiskunta järjestää nämä kaikki, silloin ihmiset olivat ylpeitä että meidän tehtaalla nämä kaikki on järjestyksessä, tiedän tämän, olen kuullut joitakin, jotka ovat eläneet tässä pienoisyhteiskunnassa mukana. Olemmeko nyt ylpeitä että meidän yhteiskunta järjestää nämä kaikki. Kun kuuntelee mitä ollaan mieltä, niin kovin on erilaiset äänen painot. Ainakin valittajat ovat kovasti äänessä. Useimmiten valitukset eivät sisällä ehdotusta miten asian tulisi olla että se olisi hyvin.

Mutta asiaan, johtaminen on vaativa laji. Johtamisestahan on tullut aika monimutkaista. Waldenin aikana päätöksenteko oli nopeaa. Johtokunnan enemmistö oli paikalla kun patruuna istui pöydän ääreen.  Tänään muutoksestahan on tullut sellainen mantra, että se vain takaisi jatkuvuuden, saneerauksesta on tullut lähes ainut työkalu, jota nämä nykypäivän huippujohtajat osaavat käyttää. Valdenin aikana tutkittiin vaihtoehtoisia menetelmiä, saatettiin joka hallitusti vaihtaa tuotannonalaakin.

Kysyn itseltäni, onko Suomi liian pieni yksikkö esim. pörssin kautta kaaosteorioiden hallittavaksi. Olisiko meillä esim. Matti Vanhasen edustaman perheyrittäjyyden kautta paremmin mahdollisuuksia pärjätä globaalissa kilpailussa, voisiko meidän tuotanto ylläpitää ketterämpää innovointia.

Parlamentaarikko Kyösti Karjula jossain tulevaisuus seminaarissa käytti termiä, ”niukkuus luo luovuutta”. Olisiko hyvä että suostuisimme pieneen niukkuuteen jos sitä kautta saisimme sen perinteisen Suomalaisen luovuuden liikenteeseen.

Mitä se sitten voisi olla. Nyt TEKES rahat noin 500 miljoonaa euroa jaetaan suurimmaksi osaksi meidän suurteollisuudelle, jolla olisi varaa itse rahoittaa tuotekehityksensä. Suurteollisuus on ketterä, kun täytyy siirtää tuotantoa halvempien tuotantokustannusten maihin. Me tarvitsemme myös suurempaa teollisuutta, en suinkaan puhu sitä vastaan. Teidän alihankintaketjun merkityksen alueellisena työllistäjänä.  Yhdessä suurteollisuuden kanssa, he kykenevät suurienkin tilausten tuottamiseen. Mutta voisiko ketteryys olla muutakin kuin laihduttamista. Olisiko viimeistään nyt aika miettiä, mitä muuta tällä voimavaralla voi tehdä kuin laittaa kilometritehtaalle. Toki se vaatisi myös toiselta puolen ketteryyttä, ainakin kun puhutaan ”saavutetuista eduista”. Joskus vaan on viisasta tyytyä vähempään ennen kuin katastrofin kautta siihen on pakko tyytyä.

Kun tarvittaisiin ketteryyttä tehdä uusia avauksia aloilla, jotka eivät ole vielä sijoittajien kohteita. Siihen useimmiten tarvitaan pk-yrittäjyyttä. Voisi jopa sanoa micro-yrittäjyyttä. Näiden yritysten johtamiseen on yksi parhaista johtamismalleista ”patruunajohtajuus” ns. edestä johtaminen. Esimerkiksi, energian hyötysuhteen tehostaminen, koulujärjestelmän tuotteistaminen, joukkoliikenteen tehostaminen, kunnallisen toiminnan tuotteistaminen, erityisesti ”kaavoitus”,  eli innovointia, muutamia esimerkkejä luetellakseni, että voisimme säilyttää työpaikat Suomessa.  

Tapsa Vieri