tiistai 23. heinäkuuta 2013


Onko hyvinvointivaltio Eurooppalaisen elämäntavan uhka

Kesällä on ollut aikaa lukea monenlaisia kirjoituksia. Asiallisia ja kesälomalööppejä.

Hesarin kolumnisti kirjoitti, saako maahanmuuttaja nostaa kissan pöydälle. Erittäin hyvä kirjoitus. tuntuu vain erikoiselta että suomalaisille täytyy tulla muulta kertomaan, että suurin uhka on ALKOHOLI.

Kohta tulee luokituslaitos keromaan, että päättämättömyys on syy siihen kun AAA luokitus muuttuu.

Onko niin, kun hyvinvointi lisääntyy, ja olemme päässeet tietyn kynnyksen yli, niin se sitoo kädet tehdä epämiellyttäviä päätöksiä.

Onko laajapohjainen hallitus sittenkin liian monen erilaisen tavoitteen sumppu, eli se ei löydä yhteisiä esiintuloja joiden takana kaikki voisivat olla.

Suomessa on aina tiedetty, alkoholi ei tuo mitään hyvää. Joku sanoo verotuloja. Kun otetaan pois siitä aiheutuvat terveysmenot, niin taitaa olla kalliisti ostettuja veromarkkoja.

Sosiaaliturva joka on hyvä ja erinomainen asia on alannut sotimaan itseään vastaan. On monenlaisia tuloloukkuja. Ei kannattaisi mennä töihin kun kotona olemalla saa enemmän käteen erilaisten tukien kautta. Tämä ei ole henkilöiden syy jotka tällaiseen loukkuun ovat menneet. Järjestelmän tulisi muuttaa ja luopua liian monenkirjavasta tuliviidakosta.

Olemmeko kasvattaneet ns. työttömien sukupolvia jotka eivät ole edes oppineet mitä säännöllinen työ tarkoittaa. He ovat sopeutuneet kuluttamaan sen mitä luukulta saa. Suomella vaan ei ole varaa tällaisten ”elämäntapaintiaanien” armeijaan.

Jokaisesta ikäluokasta uhkaa syrjäytyä tietty prosentti nuoria. Yhteiskunnan keinot ovat samat kun ne olivat 30 vuotta sitten.

Esim. sosiaalisen työn työpaikkoja ei juurikaan auteta toimimaan, kun se ei tuo mukavia otsikoita. Esim. Vaasan Jupiterin työ taistelee jatkuvasti taloudellisesta toimeentulostaan. Asiakkaat kertovat Jupiterista erittäin positiivisia asioita. On saatu poikki huumesekoilut. Ollaan löydetty tie itsenäiseen elämään ja monia hienoja tarinoita. Tämä vaatii sinnikästä työtä. Tiedän ja uskon,  tähän työhön tulee olla kutsumus, ei sitä muuten jaksaisi. Voimia vaan, hienoon työhön.  Jos tiedät keinon miten tätä työtä voisi auttaa niin kerro se.

Kun yhteiskunnassa opitaan laskemaan, niin uskon että aikaisen vaikuttamisen työhön tullaan panostamaan huomattavasti enemmän kun nyt. Pitkällä janalla se tuo varmasti enemmän säästöjä kun osaamme arvatakaan.

Nyt ministeriöt sammuttavat pikkupaloja, mutta se on loputonta työtä. Katsoisin että sisäministerin tulisi ottaa rivakampi ote tähän työhön ja tehdä pidempiaikainen selvitymisstrategia joka sitten ihan oikeasti lähdettäisiin toteuttamaan.

 

Nyt on vuosia toitotettu että yrityksen tärkein tavoite on tehdä tuottoa sijoitetulle pääomalle. Tuntuu että tämä ahneuden laskentajärjestelmä ei tuo pitkällä aikavälillä sitä hyvää jota hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee. Pörssi on kuin ”tulitikkuaski” lapsen kädessä. Niin liukkaasti raha ei ole liikkunut koskaan kun se nyt liikkuu. Katsoisin että tulisi laatia laki joka estää vallattoman rahansiirron maasta, sen edellyttää jo yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen. Näyttää siltä että ihmisen ahneus on sitä luokkaa että erittäin fiksutkin henkilöt toimivat omaa yhteiskuntaa vastaan viemällä rahaansa veroparatiisi maihin. Jopa yhteiskunnan omat pääomat majoittuvat siellä, kuten olemme uutisista kuulleet.

Nyt olisi meidän ikäluokan aika tehdä ”talvisodan ihme”.

 Voisiko olla mielenkiintoista että yrityksiin luotaisiin sellaisia matalan tuottavuuden työpaikkoja. Nämä voisivat olla selkeästi tuettuja, ja samalla lailla kuin ympäristöasiat ajettiin kilpailuvalteiksi, tulisi tällainen toiminta ns. vihreäksi linjaksi, tai ehkä keltaiseksi linjaksi. Näihin tehtäisiin sertifikaatit eli ”iso 9999” tms.

Me olemme hyviä tunnistamaan ongelmia, mutta kun tulisi tehdä toimenpiteitä, niin siinä tämä yhteiskunta on ollut aika saamaton, ainakin viimeaikoina.

Suomi on liian pieni yhteiskunta jotta meillä olisi varaa tuhansiin pudokkaisiin.

Olen myös miettinyt mistä johtuu että mielenterveysasiat ovat yhä lisääntyvä juttu. Onko niin että olemme niin vauras yhteiskunta jossa varaa medikalisoida sellaisetkin jutut joissa olisi toisenlainen mukana eläminen, tuki aikuistumiseen jne. paikallaan.  Tulisiko jonkinlainen tukitoiminta ulottaa myös tällaisen nuoren vanhempiin. Tämä kirjoittelu eiole niitä vastaan jotka todella tarvitsevat apua. En muista aikaisemmilta ajoilta olisi ollut näin paljon ns. peräkammarinpoikia jotka elävät kotona ”itsetäyttyvän” jääkaapin vieressä.

 

Tapsan Tarinat