Omistajanvaihdos – sukupolvenvaihdos asiaa ja vähän muutakin

Kun 1980 vuosikymmenen alkupuolella jouduin tilanteeseen että omat taidot, eikä osaaminen riittänyt talousasioissa eikä henkilöstöhallinnossa, lähdin opiskelemaan business osaamisen perusteita. Siloiseen elämäntilanteeseen ainut mahdollisuus oli etäopiskelu yhdistettynä lähiopetuspäiviin, ja tieni johdatti Markkinointi Instituuttiin.

Kuusi vuotta erilaisia kokonaisuuksia sain hankittua talousosaamisen perussanaston ja erilaisia laskentajärjestelmiä joita eri ystävien kanssa testattiin monenlaisissa kehyksissä. Oppiminen on erikoinen juttu. Kun oppii asioiden hahmottamista, oppii huomaamaan kuinka vähän itse asiassa tietääkään. Samalla tiedonjanoon tulee riippuvuus, sitä täytyy saada lisää.

Usein keskusteltiin liikeystävien kanssa markkinointiin ja talouteen liittyvistä epävarmuuksista ja sammalla opin mitä erilaisimpia talouskombinaatioita. Voisin jopa sanoa että yrityskummiuteni ja mentorointini juontaa juurensa näihin keskusteluihin, eli opin kavereiden vaikeuksista ja epävarmuuksista. Ystäväni kertoi omalle ystävälleen ja sitten pohdimme hänenkin juttuja. Tietenkin omassa yrityksessänikin oli ihan riittävästi erilaisia haasteita.

Tämän päivän yrityskummius sisältää mitä erilaisimpia haasteita. Yksi mielenkiintoisemmista on omistajanvaihdos ja sukupolvenvaihdos asiat. Varsinkin jos yritys on ollut suuri osa luopujan elämää ja on tullut luopumisen aika niin kokemuksesta tiedän sanoa että tähän hommaan tulisi ottaa aikaa, ja useimmiten aika tarkoittaa useampia vuosia, varsinkin jos yritys omistaa muutakin kuin velkaa.

Luopuminen on ns. henkinen luopuminen ja tekninen luopuminen, ja usein tämä yhtälö ei kohtaa. Teknisesti yrityksen arvon pystyy määrittämään nykyisillä laskentamenetelmillä varsin helposti, mutta ns. know-how ja sen määrittäminen onkin vaikeampi juttu. Usein pitkään omistanut yrittäjä näkee tämän osan ehkä yläkanttiin kun on kysymyksessä elämäntyönsä hinnoittelu.

Perustavan laatuinen virhearviointi on, että yrittäjä on jättänyt luopumisen sellaisella ajatuksella, että luopumisen hinta samalla tulevaisuuden eläke. Varsinaiset eläkemaksut on jäänyt minimiin???. Se on varsinainen järkytys kun huomaa että yrityksestä saatu hinta ei vastaa odotusta ja virallinen eläkeyhtiön maksama eläke on surkean pieni.

Kysellessäni yrittäjäystävältäni Lasse Gerstgivarsilta yrittäjien eläkeasiasta hän oli sitä mieltä että varsin vähän on eduskunnassa tietämystä yleensäkään yrittäjien asioista. Kauniita puheita pidetään mutta käytännössä teot on jotain muuta. Yrittäjän on oltava omatoiminen, lainsäädäntöteitse ei ole tulossa helpotusta vielä moniin vuosiin jos koskaan. Ainahan on mahdollista sijoittaa oman eläketurvansa varalle, mutta se onkin sitten uusi juttu. Voisi jopa antaa vinkin eläkevakuutusyhtiöille. Löytyykö pystyykö luomaan sellaisen instrumentin jolla tämä asian voisi korjata.

Tapsa

Yrityskummi/aluekummi

Suullinen sopimus ei ole sopimus (ellei sitä pystytä toteennäyttämään)

Pohjanmaalla on totuttu sanontaan, että miehen sana pitää. Se onkin ollut kätevä ja yksinkertainen tapa hoitaa asioita.

Tänään vuonna elokuussa 2014 tämä saattaa pitää paikkansa vielä henkilöiden kahdenvälisissä sopimuksissa.

Mutta kun asia on kolmen tai neljänvälinen, asia onkin paljon mutkallisempi. Mitä tarkoitan kolmen ja neljän välisellä.

Kun yrittäjä sopii toisen yrittäjän kanssa jotain, asia on kolmen tai neljän välinen, lain edessä yritykset ovat juridisia henkilöitä. Henkilöt edustavat yritystään ja yrityshenkilön nimiin saatetaan tehdä (suullisia) sopimuksia, joiden toteennäyttäminen voi muodostua ongelmalliseksi. Esimerkiksi jos sopijapuoli ei ole enää yrityksessä työsuhteessa. Seuraava henkilö ei sitten tunnistakaan sopimusta, ja se saattaa olla yritykselle jopa epäedullinen, näin ollen on jopa houkuttelevaa luistaa sopimuksesta.

Näin ollen mielestäni suullinen sopimus ei voi olla sopimus. Sellainen sopimus joka ei velvoita osapuolia vastaamaan sopimuksesta kaikissa tilanteissa ei voi olla sopimus. Mieti aina mitä velvoitteita tämä sopimus edellyttää sinulta, kuka vastaa niistä jos toinen osapuoli, ei joko muista, tai on menettänyt valtuudet toteuttaa sopimusta.

Tästä seuraa että jos kirjallinen sopimus on ainut todellinen sopimus, tulisi yrittäjän aina kaikissa tilanteissa tehdä kirjallinen sopimus, varsinkin jos sopimus edellyttää taloudellisia panostuksia.

Jos toinen osapuoli ei pidä kirjallista sopimusta järkevänä tai tarpeellisena, turhaa vaivaa vaativana, jos kirjallista sopimusta ei ehditä juuri nyt tekemään, tai joku muu selitys tuntuu ajavan kirjallisen sopimuksen edelle, kannattaa miettiä kaksi kertaa toimintaan ryhtymistä, ennen kuin sopimus on kirjallisessa muodossa.

Tämän asian jos olisin vuosien varrella sisäistänyt, olisi monta markkaa ja euroa säästynyt. Samalla olisi valtava määrä energiaa voitu kohdistaa eteenpäin vieviin asioihin.

Erään kerran tällaista sopimuspaperia tehdessämme juristiystäväni sanoi, että tämä tehdään siksi, ettei tätä tarvitse tulvaisuudessa koskaan kaivaa esiin.

Siispä kun teet sopimuksia, varsinkin taloudellisia seuraamuksia vaativia, tee se aina KIRJALLISENA.

 

Tapsa

yrityskummi