Yhteisöverosta ajatuksia

Kehysriihessä päätettiin laskea yhteisöveroa n. 4%. Tosin lopullinen päätös tulee vasta syksyllä kun päätetään budjettiraamit, prosentti voi vielä muuttua jonkin verran.

Päätös astuu voimaan 1.1.2014,  josta alkaen vasta aletaan laskea tuloksia. Varsinaisia tuloksia joihin tuo päätös vaikuttaa, tehdään siis vuonna 2014, ja verotuspäätökset tulevat voimaan vasta vuoden 2015 julkaistavissa veropäätöksissä mikäli oikein ymmärrän.

Luemme jatkuvasti tiedotusvälineistä, että yritykset saivat huiman verohelpotuksen 9 miljoonaa. Oikein jos toiminta on tuloksellista. Mutta ei tämän perusteella voi vielä tehdä investointipäätöksiä. Ne tulisi ensin tienata ne rahat joilla sitten tehdään niitä investointipäätöksiä. Ainakin tulisi olla perusteltu syy olettaa että tulosta tulee. Tällä hetkellä valitettavasti kaikki mittarit osoittavat muuta.

Tämän päivän lomautukset ja irtisanomiset tehdään ihan muulla perusteella kuin 2015 vahvistettavilla mahdollisilla tuloksilla. Tämän päivän henkilöstölisäykset eivät voi perustua 2015 vahvistettavaan tulokseen.

Toinen asia on että minkälaiset yritykset lomauttaa irtisanoo ja sopeuttaa toimintaansa. Pörssiyritykset, Metso, StoraEnso, Kemira, jne. Tulee vaan mieleen että onko Suomi liian pieni maa että sen talous kestää pörssirahan vilkasliikkeisyyden. Mikään poliittinen päätöksenteko ei ole koskaan niin notkeata kuin pörssiyritysten sopeuttamistahti vaatisi. Olisiko viisasta perustaa Suomen kansantalous siten että se sopeutetaan keskisuuren teollisuuden varaan. Ja se mitä pörssiyrityksistä saadaan, pidetään onnistuneena lisänä.  Ei ehkä relevantti ajatus mutta tulisiko siitä johdannainen josta syntyisi jotain mahdollista uutta.

Vastaus Urpilaisen ajatukseen ”Nyt on yritysten vuoro tehdä” ei ehkä ihan ajankohtainen vielä. Yritysten täytyy tienata ne rahat ensin.

 

Tapsan Tarinat

Tapsa

Eletään murroksessa?

Murros, tarkoittaa mm. muutosta olemassa olevaan. Se tahto, joka pyrkii saamaan aikaan muutosta olemassa olevaan, nimitetään usein johtamiseksi. Myös niin sanottu vastavoima eli muutosvastarinta on johdettua toimintaa. Miten nämä asiat useimmiten näkyvät yrityselämässä.

Tällä hetkellä ilmassa on niin paljon muuttuvia tekijöitä, että ennuste että tämä muutos on juuri se oikea, on pitkälle uskon asia. Kun asia on näin, niin hän joka nousee johtajaksi, ja mahdolliseksi tietäjäksi, tulee ansaita sellaista arvostusta ja hyväksyttyä karismaa, että nykypäivänä sellaisia henkilöitä on vähän.

Ainut luotettava tekijä on TIETO ja senkin osalta on hyvin tärkeää että se olisi pyrkimykseen nähden mahdollisimman oikeaa, sillä väärä tieto vie yhä syvempään siihen mistä murroksen kautta yritetään päästä eroon.

Mistä sitten tietää että onko tieto oikeaa vai väärää. Suomen taloushistoriassa on monta sellaista valintaa, jotka nykyisen tietämyksen mukaan olisi ollut viisasta jättää tekemättä.  Eli tieto onko se väärää tai oikeata on historian kirjoituksen paikka.

Tällä hetkellä pörssiyhtiöt ulkoistavat toimintojaan, vievät työtä sinne missä se on edullisempaa tehdä. Tämän hetken TIEDON perusteella se tuntuu perustellulta yrityksen kannalta. Itse uskon, että olisi erittäin kauaskatseista säilyttää osaaminen toimintojen kehittämisen syntysijoilla. Osaaminen on se pääoma TIETO joka säilyy, vaikka minkälaiset mullistukset pyyhkäisivät yli kaiken taloudellisen toiminnan.

Nyt vaaditaan johtamiselta erittäin tarkkaa vainua ja herkkyyttä, että oivaltavat muutoksen pienetkin ennusmerkit. Yhteiskunta odottaa että pienetkin pk-yritykset ponnistelevat siten, että löytävät väylät vientivetoiseen toimintaan. Näkisin, että nyt olisi viisasta kehittää sellaisia toimintamalleja jotka säilyttävät osaamisen omassa maassa, mutta veisi jalostettua tuotetta vientimarkkinoille. Miten se tehdään. Esimerkiksi, erilaisten monialaisten vientilaitosten kautta. Tässä toiminnassa tulisi olla ne tahot mukana jotka ennen kaikkea tästä hyötyy. Esimerkiksi yhteiskunta.

Suomi on liian pieni yhteiskunta että täältä löytyisi satoja hyviä markkinointimiehiä, olemme kouluttaneet vuosikymmeniä kamreerilähtöisiä varmistelijoita, ja insinöörejä jotka osaavat laittaa millin tuhannesosat paikalleen, meidän vienti on paljon lähetystöjen käsissä, eli lähetystöissä ovat vientivirkamiehet jotka tekevät tai eivät vientiponnisteluja, mutta nähtävästi se ei enää myy. Tai se ei myy riittävästi, että tämä hoivayhteiskunta, jota hyvinvointiyhteiskunnaksikin sanotaan, pärjäisi.

Meidän johtamisen koulutus on liian teoreettista että voisimme puhua huippujohtamisesta. Me arvostetaan enemmän kirjallisia tuotoksia, kuin loistavia oppimistuloksia.

Meidän tulisi pystyä verkostoitumaan maailman huippuyliopistojen kanssa ja sitä kautta imuroida sellaista osaamista jota emme omasta kokemuspohjasta voi oppia. Aina puhutaan ns. "maalaisjärjestä" eli Havukkaahon ajattelijasta. Se tieto ja ymmärrys on tärkeää, mutta se ei vaan riitä tässä klobaalissa kilpailutilanteessa.

On tärkeää että voimme katsoa esim. Pekka Himasen ajatuksista sen mikä on helposti muokattavissa ja käytettävissä. Myös Vaasan alueen energialähettiläs tyyppiset hankkeet tulisi nostaa tarkan analysoinnin kohteeksi. Tämä on se tie jolta löydämme sen TIEDON jota muokkaamalla omaan käyttöön sopivaksi voimme saavuttaa jotain joka on todella kilpailukykyistä.

Johtaminen on vaikea laji. Avoimella mielellä siitä löytyy kuitenkin se tapa toimia josta voimme parhaiten hyötyä. Meidän tulisi pystyä luottamaan toisiimme, ja arvostamaan toisiaamme. Yhteistyö on ainut mahdollisuus, muu toiminta murentaa mahdollisuuksiamme. Suhtaudun epäillen paikkalliseen sopimiseen, TES tulisi mahdollistaa sen, mutta suuret linjat täytyy tulla isommasta foorumista, muuten olemme sillä ikuisten lakkojen, laillisten ja laittomien tiellä ja se ei voi olla näin pienen maan etu.

Tapsantarinat

Tapsa

Onko Suomi valittajien ja marisijoiden maa.

Kun lukee lehtien yleisönosastoja, niin tulee mieleen että kyllä tämä sellainen valittajien ja marisijoiden maa on.

On todella vähän positiivista ja rakentavaa kirjoittelua. Onko niin, että kun joku kirjoittaa jotain positiivista niin se saa ei kiinnostavan leiman, vain negatiivinen on kirjoittamisen arvoista ja se saa sanasen arkun aukeamaan. Eiköhän oteta suunta uuteen ja päätetään että Suomi on Suomalainen. Se on innovatiivista ja energistä.

Itselläni on onni olla mukana yrityskummitoiminnassa. Tässä toiminnassa tapaa ihmisiä jotka useimmiten näkee mahdollisuuksia monessa sellaisessa paikassa jossa itse en niitä huomaa.

Kun sitten olemme hetken keskustelleet, avautuu ihan uusia maailma. Se tulee jotenkin yllättäen, aivan kuin joskus lapsena metsän keskellä samoillessani löysin kauniin niityn.  Siellä kukki jos minkälaiset kukkaset. Sellainen vaimea mutta määrätietoinen hyönteisten surina tuli korviin. Sellainen niityn tuoksu jonka sellaiset tietävät jotka ovat sellaisissa paikoissa olleet. Usein mietin, että mitenkä nämä kaikki kauniit kukkaset ovat tänne metsän keskelle löytäneet.

Tällaiset fiilingit kertovat siitä oikeasta elämästä, joka on eteenpäin pyrkivä. Usein ei välittömiä voittoja tavoitteleva, mutta kehitystä etsivä ja löytävä. Innovatiivinen!!!

On todella suurta kun joku viikkoja mielessä muhinut ongelma yhtäkkiä ratkeaakin. Tai joku asia joka on odottanut ratkaisua ja juuri se viimeinen tukki saadaan pois suman edestä että tiedon virta saa vapaasti virratta.

Tällaisessa tekemisen meininkiä sisältävässä toiminnassa on mukava kun saa olla mukana, pienenä osasena.

Tässä toiminnassa ei päällimmäisenä ole ajatus keneltä pois tai kenelle lisää, vaan se on kaikille toimintaan osallistuville lisää.

Toivon että vielä joskus näen sen päivän että kaikki elementit yrityksissä joustaa, ja pyrkii yhteiseen hyvään.

Aurinkoista kevättä, lämpöä odottaen.

yrityskummi Tapsa